Kauko Räsäsen Ateljeetalosäätiö Etusivu Historiaa Tilat Kokoelmat

 

Kauko Räsänen

Erään ateljeetalon anatomia

Etsimme vaimoni Anna Räsäsen kanssa rinnetonttia ateljeetaloamme varten, - oli jo piirretty paperillekin ja tehty talon pienoismallia. Tällä tontilla kuitenkin kuuden metrin jyrkkä pudotus tuntui haasteelliselta. Päätimme sittenkin ottaa riskin. Tingittyyn hintaan meni koko Lappeenrannan Enkelin taiteilijapalkkio.

Valitsemamme arkkitehti piirsi oman suunnitelmansa, jossa kulku ylös olisi tapahtunut ulkorappusia pitkin. Me halusimme raput sisälle, joten jatkosuunnittelu toteutui oman suunnitelmamme mukaan. Ateljeelle tuli korkeutta 5,5 metriä, mutta kaikki muu tehtiin niin matalaksi kuin mahdollista.

Ensin piti tietysti kaivaa tontille kaivo, että saadaan betonin tekoon vettä ja syksyllä ammuttiin 350 m3 kiintokalliota. Se oli aikamoinen vuori, jonka sitten Annan kanssa kärräsimme vanhoilla rautatieasemakärryillä vieressä olevaan kosteaan monttuun. Siihen voimisteluun meni aikaa syksystä kevääseen, jolloin timpuri jo kiirehti tekemään sokkelin laudoitustuksia.

 Ensin oli kallionen tontti.

 Sitten tehtiin kaivo.

 Kallio räjäytettiin talon tieltä.

Minä passasin timpurin ja Anna sitten myöhemmin muurarin, - laittoi laastit ja kantoi ne ja tiilet ylös telineille. Luonto oli varannut meille tosi sateisen kesän, mutta vielä sulan maan aikaan pidettiin harjannostajaiset ja timpurille sekä muurarille maksettiin lopputili.

Joulun alla muutimme Annan kanssa lämmittämään rakennustyömaata ja lapset tulivat tammikuussa.

Ensin oli lämpimänä ateljeen 75 m2 ja huone lapsille, joita silloin oli 6. Keittiönä oli ateljeessa 1 sähkölevy, jossa toimi vain kolmonen. WC:n virkaa hoiti puusee metsikössä.

 Talo hahmottui rinteeseen.

 Betonilaudoitusta

Raudoitusta
 

Tiiliseinää

 Betonia

  Julkisivu 1962

"Tehdään tästä säätiö", sanoi Anna vuonna 1967 kun olimme saaneet asuttavaan kuntoon koko 200 m2 silloisen 1960 aloittamamme ateljeetalohankkeen. Niin sitten lapset kasvatettiin tämän ajatuksen mukaan, joten kellään heistä ei ollut mitään sitä vastaan kun säätiö myöhemmin pantiin täytäntöön.

Anoppi muutti puolisonsa kuoleman jälkeen Lallukasta lastenhuoneeseen. Tupakeittiöön rakensin kattoikkunan, joten Anna sai hyvän maalauspaikan, - omaa rauhaa siinä ei kuitenkaan ollut. 60-luvun lopulla sain ajatuksen ihan oikean ateljeen rakentamisesta Annalle ja samalla muodostui paikka uima-altaalle kattoterassille kallion ja ateljeen seinän väliin. Allas valmistui, mutta ateljee jäi Annan kuoleman vuoksi 3 vuodeksi kylmilleen. Kun sen sitten sain valmiiksi, minulla oli käytössäni kaksi työhuonetta.

Kun taloon tuli piano, tein asunnon jatkoksi huoneen 5v. tyttärelle ja pianolle. Kolmas ateljee sitten kohosi terassille ja se sai seurakseen savusaunan altaan reunalle.

Savusauna -92

Veistäjälle ja rakentajalle kertyy helposti käyttökelpoista romua, joten kaivettiin kaksi kellaria joiden väliin luontevasti syntyi "verstas".

Kun terveyteni alkoi horjua, katsoin että se säätiö nyt olisi perustettava, ettei jää lasten harmiksi. Toisen vaimoni Katjan kanssa teimme avioehtosopimuksen, joka sitten lopullisesti mahdollisti säätiön perustamisen. Säätiö merkittiin Säätiörekisteriin 10.6.1994.

Rakensin sitten pienen hellahuoneen ajatellen jälkeeni tulevaa talonmiestä. Jotenkin tuntui että kokonaisuudesta puuttui vielä jotain. Kun olin aikaisemmin rakentanut hirsistä savusaunan tuntui että hellahuoneen tasainen betonikatto sopisi hirsirakenteen sokkeliksi. Syntyi yksi työhuone lisää. Nyt rakennus oli 600 m2 ja hiukan yli rakennusoikeuden.

 Hellahuone eli "Pullo"

 Betonikatolle rakentui uusi työhuone.

Perhe pieneni kun nuorin kymmenestä lapsesta muutti opiskeluasuntoonsa ja toinen avioliittoni tuli tiensä päähän.

Jaoin turhan suuren asuntoni niin, että hirsiateljeen yhteyteen tuli pieni asunto. Yksi huone tehtiin säätiön museoksi. Nyt sitten on talossa yhteensä 5 asuttavaakin ateljeeta, "verstas", joka on kaikkien asukkaiden käytössä ja museo, jossa on esillä koko mitalituotantoni ja varhaisimmat veistokseni sekä maalauksia ja piirustuksia muita taiteilijoilta.

Museo Espoonlahdessa, Oppilaantie 2, on myös yleisölle auki sopimuksen mukaan.


 Sivun alkuun