Kauko Räsänen
Erään ateljeetalon anatomia
Etsimme vaimoni Anna Räsäsen kanssa rinnetonttia
ateljeetaloamme varten, - oli jo piirretty paperillekin ja tehty
talon pienoismallia. Tällä tontilla kuitenkin kuuden
metrin jyrkkä pudotus tuntui haasteelliselta. Päätimme
sittenkin ottaa riskin. Tingittyyn hintaan meni koko Lappeenrannan
Enkelin taiteilijapalkkio.
Valitsemamme arkkitehti piirsi oman suunnitelmansa, jossa
kulku ylös olisi tapahtunut ulkorappusia pitkin. Me halusimme
raput sisälle, joten jatkosuunnittelu toteutui oman suunnitelmamme
mukaan. Ateljeelle tuli korkeutta 5,5 metriä, mutta kaikki
muu tehtiin niin matalaksi kuin mahdollista.
Ensin piti tietysti kaivaa tontille kaivo, että saadaan
betonin tekoon vettä ja syksyllä ammuttiin 350 m3 kiintokalliota.
Se oli aikamoinen vuori, jonka sitten Annan kanssa kärräsimme
vanhoilla rautatieasemakärryillä vieressä olevaan
kosteaan monttuun. Siihen voimisteluun meni aikaa syksystä
kevääseen, jolloin timpuri jo kiirehti tekemään
sokkelin laudoitustuksia.
Minä passasin timpurin ja Anna sitten myöhemmin
muurarin, - laittoi laastit ja kantoi ne ja tiilet ylös
telineille. Luonto oli varannut meille tosi sateisen kesän,
mutta vielä sulan maan aikaan pidettiin harjannostajaiset
ja timpurille sekä muurarille maksettiin lopputili.
Joulun alla muutimme Annan kanssa lämmittämään
rakennustyömaata ja lapset tulivat tammikuussa.
Ensin oli lämpimänä ateljeen 75 m2 ja huone
lapsille, joita silloin oli 6. Keittiönä oli ateljeessa
1 sähkölevy, jossa toimi vain kolmonen. WC:n virkaa
hoiti puusee metsikössä.
"Tehdään tästä säätiö",
sanoi Anna vuonna 1967 kun olimme saaneet asuttavaan kuntoon
koko 200 m2 silloisen 1960 aloittamamme ateljeetalohankkeen.
Niin sitten lapset kasvatettiin tämän ajatuksen mukaan,
joten kellään heistä ei ollut mitään
sitä vastaan kun säätiö myöhemmin pantiin
täytäntöön.
Anoppi muutti puolisonsa kuoleman jälkeen Lallukasta
lastenhuoneeseen. Tupakeittiöön rakensin kattoikkunan,
joten Anna sai hyvän maalauspaikan, - omaa rauhaa siinä
ei kuitenkaan ollut. 60-luvun lopulla sain ajatuksen ihan oikean
ateljeen rakentamisesta Annalle ja samalla muodostui paikka uima-altaalle
kattoterassille kallion ja ateljeen seinän väliin.
Allas valmistui, mutta ateljee jäi Annan kuoleman vuoksi
3 vuodeksi kylmilleen. Kun sen sitten sain valmiiksi, minulla
oli käytössäni kaksi työhuonetta.
Kun taloon tuli piano, tein asunnon jatkoksi huoneen 5v. tyttärelle
ja pianolle. Kolmas ateljee sitten kohosi terassille ja se sai
seurakseen savusaunan altaan reunalle.

|

|
Savusauna -92
|
Veistäjälle ja rakentajalle kertyy helposti käyttökelpoista
romua, joten kaivettiin kaksi kellaria joiden väliin luontevasti
syntyi "verstas".
Kun terveyteni alkoi horjua, katsoin että se säätiö
nyt olisi perustettava, ettei jää lasten harmiksi.
Toisen vaimoni Katjan kanssa teimme avioehtosopimuksen, joka
sitten lopullisesti mahdollisti säätiön perustamisen.
Säätiö merkittiin Säätiörekisteriin
10.6.1994.
Rakensin sitten pienen hellahuoneen ajatellen jälkeeni
tulevaa talonmiestä. Jotenkin tuntui että kokonaisuudesta
puuttui vielä jotain. Kun olin aikaisemmin rakentanut hirsistä
savusaunan tuntui että hellahuoneen tasainen betonikatto
sopisi hirsirakenteen sokkeliksi. Syntyi yksi työhuone lisää.
Nyt rakennus oli 600 m2 ja hiukan yli rakennusoikeuden.
 |

|
Hellahuone eli "Pullo"
|
Betonikatolle rakentui uusi työhuone.
|
Perhe pieneni kun nuorin kymmenestä lapsesta muutti opiskeluasuntoonsa
ja toinen avioliittoni tuli tiensä päähän.
Jaoin turhan suuren asuntoni niin, että hirsiateljeen
yhteyteen tuli pieni asunto. Yksi huone tehtiin säätiön
museoksi. Nyt sitten on talossa yhteensä 5 asuttavaakin
ateljeeta, "verstas", joka on kaikkien asukkaiden käytössä
ja museo, jossa on esillä koko mitalituotantoni ja varhaisimmat
veistokseni sekä maalauksia ja piirustuksia muita taiteilijoilta.
Museo Espoonlahdessa, Oppilaantie
2, on myös yleisölle auki sopimuksen mukaan.